Käsittämätöntä miten nopeasti aika kuluu! Viimeistä viikkoa viedään harjoittelussa täällä Espanjassa ja alkaa olemaan melko haikea olo jo valmiiksi. Eihän täältä haluaisin pois lähteä, erityisesti kun tarkoitus on päästä muuttamaan tänne, jahka opinnot saan suoritettua loppuun. Toki töitä on myöskin ensin löydettävä täältä, muuten ei pärjää.
Tällä viikolla töissä on ollut onneksi vähän vaihtelua ainaiseen arkistoiden huoltoon. Eilisen päivän olin lähes kokonaan yksin toimistolla ja tämän hetkisen kokemuksen mukaan vilinää riitti. Puhelin soi, asiakkaita tuli käymään, jne. Ensimmäinen espanjaa puhuva asiakas nostatti pulssia, mutta toisen kohdalla alkoi jo helpottamaan; ei siltikään helppoa ollut! Paikalliset kun ei juurikaan englantia puhu, niin jää kommunikointi vähäiseksi. Onneksi yrityksellä on asiakkaita jos vaikka mistä maista ja pääosin englannilla kommunikoidaan. Päivä meni yllättävän sukkelasti, mikä oli kivaa. Arkistoita huoltaessa aika ei meinaa oikein kulua. Tänäänkin olen päässyt muihinkin kuin arkistohommiin; sain kirjata kirjanpitoon vaadittavia lukuja. Ei sen puoleen, sain arkistot jo huollettua, että saa nähdä miten saan lopun ajan kulumaan...
Kaikessa tässä haikeudessa mieltä piristää se, että isäni tulee huomenna visiitille luokseni; lennetään yhdessä takaisin Suomeen. Täytyyhän isän tulla katsomaan että 38-vuotias lapsi pärjää maailmalla ;) Ei vaan, luulenpa että isälläni "saattaa" olla myös omaa lehmää ojassa siltä osin, että hän nauttii kovasti matkustelusta ja erityisesti lämpimiin maihin. Ja mikäs sen mahtavampi yhdistelmä kuin, että päästään tapaamaan (asutaan eri puolilla Suomea) ja samalla nauttimaan etelän lämmöstä!
Lämmintä riittää täälläpäin maailmaan, mutta ilmat ovat hieman "viilentyneet" viime viikosta. Silloin oli kuulemma vuodenaikaan nähden harvinainen helleaalto, joka tuli Afrikasta. Nyt täällä on enää vain +25-28 astetta lämmintä viime viikon +33-38 sijaan. Kummasti tuo kymmenisen astetta kyllä oikeesti tuntuu, jopa niin vahvasti että flunssa pukkaa päälle. Enkä näytä olevan ainoa; paikalliset näyttävät ahkerasti niistävän neniään ja aivastelevan. Tosin nyt on siitepölykausi alkanut täällä, joka myöskin kiusaa ihmisiä; suurimpia allergiaoireita aiheuttavat kuulemma oliviipuut. Tiedä sitten kumpaa tämä on itseni kohdalla, täytyy vaan pitää peukut pystyssä, ettei oikein pahaksi tauti äidy, jää muuten isän kanssa reissailu tekemättä.
Kuvia ei ole taaskaan laittaa; olen töissä. Tällä kertaa ei ole puhelimen USB-johtoa mukana, että saisin lisättyä kuvia. Lisään niitä taas heti kun mahdollista.
Tarina jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti