Täällä sitä ollaan vihdoin ja viimein mantereen toisella puolella etelän lämmössä Fuengirolassa. Kauan tänne haaveilin pääseväni ja monen mutkan kautta vihdoin perillä. Noista monista mutkista voi lukea varsinaiselta matkailualan opintojeni blogista osoitteesta: http://marirantanen.blogspot.com. Kaiken alkuhämmennyksen jälkeen alkaa tuntua jo kotoisalta. Ensimmäiset päivät meni ihmetellen ja kummastellen paikkaa, olo oli jopa epätodellinen alkuun. Nyt alkaa olemaan tietyt nurkat jo tutun oloisia, mutta paljon on vielä tutkittavaa. Pääkatujen mukaan on helppo suunnistaa paikkoihin ja ranta tuo ns. turvaa jos meinaa "tippua kartalta". Toisaalta hassua sinänsä tuo alun ihmettely, kun olen täällä ollut ennenkin, en tosin ihan tässä Fuengirolassa. Viimeksi viime kesänä tuli pyörittyä näillä nurkilla hyvinkin intensiivisesti. Fuengirolassa silloin tosin vain läntisellä reunalla. Ymmärrettävyyttä asiaan tuo se, että olen ekaa kertaa yksin täällä.
Vappuviikonloppu meni tutustellessa paikkaan ja sen jälkeen alkoikin arki; työharjoittelu alkoi heti maanantaina. Harjoittelupaikkani on suomalainen kiinteistövälitysfirma, noin kilometrin päässä asunnoltani. Nyt olen kolmatta päivää töissä ja paikka vaikuttaa oikein mukavalta. Varsinaisia töitä en ole oikeastaan vielä tehnyt, ajankohta on kuulemma hiljainen. Asiakaspalvelua olen saanut toteuttaa jonkinverran, mitä asiakkaita on paikanpäällä käynyt. Ensimmäinen päivä meni yritykseen tutustuessa ja toinen päivä arkistojen päivittämiseen, jota olen jatkanut myös tänä aamuna. Suhteellisen leppoisaa meininkiä siis tähän mennessä. Jonkinlaista painetta luo se, että täytyy osata muutama espanjalainen fraasi, jotta osaa vastata puhelimeen ja palvella asiakasta. Kieltä olen omatoimisesti opiskellut suunnilleen vuoden verran, mutta nämä matkailualan opinnot ovat sen verran verottaneet opiskelijan ylimääräisiä voimavaroja, että kielen opiskelu on jäänyt melko vähäiseksi viime aikoina. Jotain osaan jo kuitenkin sanoa, tosin täällä kun kuuntelee paikallisten puhuvan niin ei tajua sitäkään vähää mitä on kuvitellut tajuavansa.
Heti kun tuon edellisen kappaleen sain kirjoitettua, soi puhelin ja olin hetkellisesti yksin silloin toimistolla. Voin kertoa, että sydän kieltämättä pompahti vähintäänkin kurkkuun asti, kun tiesin että minun oli vastattava puhelimeen; suomalainen asiakas soitti eikä omaa äidinkieltä jännittänyt puhua. -Selvisin siis tilanteesta; tällä kertaa...
Tällä hetkellä tosiaan kirjoitan työpaikalla tätä blogia. On meinaan ollut pieniä ongelmia tuon omassa asunnossa olevan nettiyhteyden kanssa; toimii silloin kun haluaa. Hyvinkin tuttua täällä, ettei yhteydet toimi niinkuin Suomessa, muutenkin täällä suhtaudutaan asioihin asenteella "mañana mañana"; asioita siirretään helposti "huomiselle". Kuvia on tullut otettua jo jonkin verran, mutta en pääse lisäämään tässä vaiheessa niitä kun olen töissä, mutta jahka asunnolle pääsen ja saan netin toimimaan niin sitten lisään tänne kuvia. Saattapi olla etten malta ihan ensimmäisenä alkaa nettiyhteyden kanssa tappelemaan, kun asunnolle pääsen; sen verran mukava keli tänään, että taidan mennä allas-alueelle hetkeksi tummentamaan valkoista hipiääni. Ensimmäiset päivät täällä on ollu melkoisen pilvistä pääosin; sain kyllä heti toisena päivänä poltettua jo olkapääni vaikkei aurinkoa näkynytkään.
Tarina jatkuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti